Tutteli lopetettiin vain 8 vuoden ikäisenä vakavan trailerionnettomuuden vuoksi. Tutteli on hienosukuinen ja erittäin suomenhevostyyppinen olento, jonka kanssa täytyy olla varuillaan. Ei niinkään pahassa mielessä enemmänkin ettei tule itse huijatuksi. Tutteli on ensisilmäyksellä aika eksyneen oloinen ja hellyttävä, mutta ei saa antaa ulkokuoren hämätä. Tämä neiti on erittäin fiksu ja sillä on tapana yllättää aina erilaisissa tilanteissa, Nimenomaan ihmisen pään menoksi. Tutteli on erittäin ovela ja juonikas hevonen, joka todellakin muuttaa käsitystä siitä ettei hevonen pystyisi suunnittelemaan etukäteen toimintojaan. Koska tämä neiti pystyy. Milloin se on karannut karsinasta tai laitumelta, milloin murtautunut talliin juuri ennen päiväateriaa syömään muiden kaurat tai milloin jallittaa muutoin vain vaikkei siitä mitään saavutakkaan. Tämän vuoksi Tutteli ei erityisesti sovi aloittelijoille, vaikka niin kiltiltä näyttääkin katsellessaan herasilmällään aidan toiselta puolelta herkkuja kerjäten. Lisäksi ongelmana (ja hyötynä) on tamman pitkä muisti. Kerran oppimansa se muistaa varmasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Ratsastaessa Tutteli on askeliltaan niin suomenhevonen kuin voi olla. Sen askel on ihan mukavan pyörivä ja tasainen, mutta toisaalta ei erityisen ilmava tai näyttävä. Muutoinkin Tutteli on kentällä melko tasainen tallaaja eikä sillä ole erityisiä lahjoja mihinkään suuntaan. Tammahan toki oppii vaikka ja mitä, mutta tämä homma tökkää sitten resurssien puutteeseen. Perusratsastukseen Tutteli on oikein mukava, kuuntelee kivasti mutta ei kuitenkaan anna ratsastajan olla toimettomana ilman seurauksia. Varsin opettavainen siis. RAKENNEKUVA | LIIKEKUVA | PUSKAKUVA
Tuttelin isä Serenin Pikku Kirous eli Kirous on paljon puhuttu liinakko-ori. Kirouksella on paljon saavutuksia, mm. erilaisista laatuarvosteluista. Kirous on erittäin persoonallinen luonteeltaan, kiltti ja rauhallinen mutta aina pilke silmäkulmassa. Kouluratsastus ei voisi vähempää kiinnostaa oria mutta esteet nähdessään Kirous syttyy! Yleispainotteinen, kisannut pääasiassa esteitä. Kirouksella on todella paljon sijoituksia niin este kuin koulupuolellakin. Ori on kisannut reilusti yli 200 kisaa. Suosittelen Serenin Pikku Kirousta kaikille tammojen omistajille jotka etsivät hyvää, arvostettua ja ennenkaikkea hienoa suomenhevosoria. Isänisä Peukaloinen on nimensä mukaan pienikokoinen, korkeutta pitkälti alle 150cm. Peukaloinen oli enemmän koulupuolen hevosia, mutta myös esteratsastus sujui. Luonteeltaan ori on hyvin rauhallinen ja helposti käsiteltävä. Peukaloinen osaa silti kaikki orimaiset temput, joita käyttää välillä ratsastajan tai hoitajan päivää piristääkseen. Kouluratsastuksessa ori on saanut paljon ranking-pisteitä ja myös muutama orin jälkeläisistä ovat menestyneet koulupuolella. Myös estepuolen taitajia Peukaloisen jälkeläisistä löytyy. Näyttelyissä ori on saanut arvonimen Ch ja myös yleislaatuarvostelussa menestystä on tullut. Isänisänisä Liikahtava oli komea punarautias, 158cm korkea suomenhevosori. Taavi, miksikä oria tuttujen kesken kutsuttiin oli kenttäpainotteinen, hyvin menestynyt ori jonka kuuliaista ja yhteistyöhaluista luonnetta ja hyvää rakennetta ihailivat kaikki. Taavi kisasi nuorempana estepuolella, mutta valmentajan huomattua orin lahjat kenttähevoseksi, alkoi orin ura kenttähevosena. Siellä menestystä riitti, monen monet sijoitukset kertyivät kalenteriin ja valmentajan ajatuksena oli: ?Minä olin oikeassa.?. Luonteeltaan Taavi oli mitä ihanteellisin. Rauhallisen ja leppoisan luonteensa vuoksi Taavia oltaisiin voitu luulla ruunaksi, mutta orihan se oli. Taavi käyttäytyi asiallisesti aina, ihan joka tilanteessa. Edes kiimassa olevan tamman läsnäolo ei saanut herran käytöstä muuttumaan. Myös näyttelyissä tuli menestystä ja yleislaatuarvostelussa ori sai ensimmäisen palkinnon. Isänisänemä Brillea eli Rilla oli aika rauhallinen, ei kovinkaan menestynyt suomenhevostamma. Rillan kanssa kisaaminen aloitettiin ehkä hieman liian myöhään, eikä vauhtiin päästy oikein milloinkaan. Muutamia sijoituksia on toki kalenterissa, mutta mitään suurempaa menestystä ei kuitenkaan ole tullut. Rauhallista luonnettaan Rilla on jälkeläisiinsä periyttänyt ja tämä on ainakin yksi hyvä ominaisuus Rillassa. Rakenne Rillalla oli aika hyvä ja näyttelymenestystäkin sillä saatiin hieman. Yleislaatuarvostelussa Rillaa ei koskaan käytetty. Väriltään tamma oli vaaleanpunaruunikko ja säkäkorkeutta löytyi 156cm. Isänemä Hunajainen Kaunotar eli Kauno oli reipas suomenhevostamma, josta ei olla saatu paljon tietoja, sillä tamman oletetaan olevan rekisteröimätön. Kaunon varsoista ainakin pari ovat kuitenkin estepuolella menestyneitä ja tästä on päätelty tamman painotukseksi esteet. Tamman luonteesta on sellaista tietoa, että se oli kovin rauhaton ja aika vaikeasti käsiteltävä. Kouluun Kauno ei oikein koskaan jaksanut keskittyä ja esteilläkin hoppuiltiin oikein olan takaa. Tamma tarvitsi varman ja topakan ratsastajan rauhoittuakseen. Väritykseltään Kauno oli vaalean rautias ja säkäkorkeutta löytyy 155cm. Isänemänisä Etu-Ilo, tuttujen kesken Eetu oli kaikin puolin vaativa ori. Luonteeltaan ori testasi aina kaikki karsinaan tulevat ihme tempuillaan, ennen kuin päästi heitä yhtään lähemmäs. Eetun käsitteleminen oli aina hankalaa eikä se luottanut oikein kehenkään. Eetun luottamus oli siis todella vaikea voittaa, mutta jos sen onnistui tekemään tuli Eetusta esille aivan toinen puoli. Ratsastaessa Eetu oli vaativa, eikä antanut mitään ilmaiseksi. Ratsastajan oli itse tehtävä kaikki huolellisesti, että Eetu suostui liikkumaan kauniisti. Eetun menestys yleispainotteisena orina oli aika keskinkertaista. Väritykseltään Eetu oli rautias ja säkäkorkeudeltaan 157cm. Isänemänemä Kermakarkki tutummin Karkki oli voikko suomenhevostamma jolta säkää löytyi 153cm. Karkki oli aika äksy tamma joka kuitenkin kiintyi helposti hoitajaansa ja omistajaansa. Heille tamma käyttäytyi paremmin, silti pienen äksyisyyden säilyttäen. Karkilla oli mitä mainion rakenne ja sillä tuli arvonimiä näyttelyistä. Kouluhevosena kisannut ja hyvin menestynyt Karkki menestyi myös yleislaatuarvostelussa aika hyvin. Jälkeläisilleen Karkki periytti usein valitettavasti osan äksystä luonteestaan, mutta samalla myös hyviä rakenteen piirteitään. Emä Usvajärven Valetar tutummin Venla on pienikokoinen, rautias suomentamma. Venla on todella tyypillinen suomenhevonen. Ehkä hieman työhevostyyppinen. Venla on todella pomottava ja sen luottamus on saavutettava. Tamma ei anna mitään ilmaiseksi. Kovan ulkokuoren alta löytyy kuitenkin sydämellinen eläin joka tarvitsee lähelleen yhden ja oman ihmisen. Venla on lähes huippusukuinen, sen suku on "kaikkien tiedossa" aina neljänteen sukupolveen asti. Tamman suvusta löytyy myös paljon mainetta ja mammonaa saaneita hevosia, kuten isä Waltteri VOE. Emänisä Waltteri VOE eli Valtsu on kuuliainen suomenhevosori, joka on todella hyvin menestynyt niin koulussa kuin esteissäkin ja varsinkin sen luonnetta ja kuuliaisuutta on kehuttu. Myös valjakkoajossa ori on menestynyt ja kenttäkisatkin on tultu Valtsun kanssa koluttua läpi. Valtsu on todella yhteistyöhaluinen ja mukava ratsastaa. Valtsun jälkeläiset ovat kisanneet monessa lajissa. Väritykseltään ori on rautias ja säkäkorkeudeltaan 159cm. Yleislaatuarvostelussa ori on saavuttanut kolmannen palkinnon. Emänisänisä Liinahaan Uinuva tutummin Jaakko menehtyi marraskuussa 2007. Jaakko oli hoitaessa aika mukava ja ratsastaessakin luottavaisen ratsastajan kanssa oikein toimiva ja osaava. Jaakko on sijoittunut kouluratsastuksessa hieman paremmin kuin esteillä, mutta erityistä painotuslajia orilla ei ollut. Tätä moni osaamistaan Jaakko sitten on periyttänyt jälkeläisiinsä. Emänisänemä Nokikylän Murumiina, tuttujen kesken Muru on ystävällinen vanha tamma, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Tamma on helposti käsiteltävä ja ratsastaessa oikein näppärä ja yhteistyöhaluinen. Murulla ei ole painotusta ja se onkin menestynyt aika tasaisesti niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Yhteensä sijoituksia on tullut lähelle viittäkymmentä. Näyttelyistä menestystä ei ole kuitenkaan tullut. Jälkeläisilleen Muru periyttää varmasti ainakin hyvää luonnettaan. Väritykseltään Muru on musta ja säkäkorkeutta löytyy 144cm. Emänemä Taikakuun Miinatar, lempinimeltään Minni oli rautias 152cm korkea suomenhevostamma joka kilpaili painotuslajinsa esteiden lisäksi menestyksekkäästi myös kouluratsastuksessa. Esteillä sijoituksia kertyi 70 ja kouluratsastuksessa pitkälle yli kaksikymmentä. Luonteeltaan Minni oli hieman arvaamaton. Toisena päivänä kaikki oli hyvin ja seuraavana ei meinannut mikään onnistua. Minni jälkeläisistä kisaikään päässeet, kuten Venla, ovat kilpailleet koulu ja esteratsastuksessa. Emänemänisä Soturi MÅ, jota kutsuttiin Soturiksi oli väritykseltään vaaleanrautias ja säkäkorkeudeltaan 15cm korkea. Soturin painotuslajina toimi esteet, joilla se niittikin menestystä vähän yli neljänkymmenen sijoituksen verran. Jälkeläisiä Soturilla on vain kaksi ja molemmat ovat sukupuoleltaan tammoja. Luonteeltaan ori oli herttainen ja kiltti, helposti käsiteltävä ja mukava. Soturin suvusta löytyy mielenkiintoisia, vanhan suomenhevosjalostuksen helmiä. Emänemänemä Mangolian Wiljalmiina, tuttujen kesken pelkkä Miina oli rautias, 146cm suomenpienhevonen. Tamma painottui esteisiin ja kouluun ja ehti kiertää 70 kisat ennen eläkkeelle jääntiään. Tamma kantakirjattiin pienhevos ja ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla. Luonteeltaan tämä pienhevostamma oli rehti ja reipas, perus suomalainen. Miinan suvusta löytyy paljon pienhevosia. (c) emmmaa |
